Kaksikielinen yhdistys

Yhdistyksen kieli riippuu siitä, millä kielellä sen säännöt on laadittu. Yhdistyksen voi rekisteröidä joko yksi- tai kaksikielisenä. Yhdistyksen viralliset, rekisteriin merkittävät kielet voivat olla vain kotimaiset kielet eli suomi ja ruotsi. Yksikielisen yhdistyksen kieli on siis joko suomi tai ruotsi, ja kaksikielisen yhdistyksen kielet ovat suomi ja ruotsi. Yhdistyksen viralliset kielet eivät siksi voi olla esimerkiksi suomi ja englanti. Yhdistyksen sisäisessä toiminnassa voidaan kuitenkin käyttää muutakin kieltä kuin suomea ja ruotsia, tai useampaakin kieltä, ja tällainen määräys voidaan ottaa sääntöihinkin.

Jos yhdistys on kaksikielinen, sillä on oltava sekä suomen- että ruotsinkieliset säännöt. Kaksikielisen yhdistyksen on toimitettava Patentti- ja rekisterihallitukselle auktorisoidun kääntäjän todistus siitä, että yhdistyksen säännöt ovat keskenään samansisältöiset. Siitä huolimatta suositeltavaa on ottaa sääntöihin määräys siitä, kummat säännöt saavat etusijan ristiriitatilanteessa. Opetushallitus pitää sivuillaan rekisteriä auktorisoiduista kääntäjistä. Sääntöjen käännöstyön ja todistuksen hinta riippuu sääntöjen pituudesta, useimmiten hinta on noin tuhat euroa tai enemmän.

Kaksikielisellekin yhdistykselle riittää, että perustamiskirja laaditaan yhdellä kielellä.

Käytännön vaikutuksia kaksikielisyydellä ei juurikaan ole. Ainut vaikutus on se, että jos yhdistys on jonkin viranomaismenettelyn kohteena (esimerkiksi yhdistystä vastaan on nostettu tuomioistuimessa kanne), yhdistyksen on käytettävä sitä kieltä, jolla asia on alun perin pantu vireille. Yhdistyksellä on myös oltava sekä suomen- että ruotsinkielinen nimi, ja sen on virallisissa yhteyksissä käytettävä koko kaksi- (tai kolmi-)osaista nimeään.

Lisäksi kaksikielisen yhdistyksen jäsenellä on yhdistyksen kokouksissa lähtökohtaisesti oikeus käyttää omaa kieltään, mutta tästäkin voidaan yhdistyksen säännöissä määrätä toisin lisäämällä määräys sisäisestä kielestä. Esimerkiksi kokousten pöytäkirjoja ei tarvitse kirjoittaa molemmilla kielillä, ellei säännöissä nimenomaisesti määrätä tällaisesta velvollisuudesta.

Yksikielinen yhdistys voi muuttua kaksikieliseksi lisäämällä tästä maininnan sääntöihin ja laatimalla ne myös toisella kotimaisella kielellä.

Yksi- tai kaksikielisen yhdistyksen nimi

Jos yhdistys on kaksikielinen, sillä on siis oltava suomen- ja ruotsinkielinen nimi. Myös yksikielisellä yhdistyksellä voi kuitenkin olla nimi molemmilla kielillä – kaksikielisyyden kannalta merkitystä on vain sillä, onko yhdistyksen säännöt kirjattu molemmilla kielillä.

Yksikielisen yhdistyksen nimi voi olla myös muun kuin suomen- tai ruotsinkielinen. On siis mahdollista, että yhdistyksellä on esimerkiksi pelkästään saksankielinen nimi. Sen nimessä on tässäkin tapauksessa oltava merkintä “ry” tai “rf” tai sen pitkä muoto. Yhdistyksellä ei sen sijaan voi olla esimerkiksi sekä suomen- että saksankielistä virallista nimeä. Yhdistyksellä voi olla muu kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielinen virallinen nimi vain, jos se on yksikielinen.

Yhdistyksen säännöissä voidaan kuitenkin määrätä niin monesta epävirallisesta vieraskielisestä nimestä kuin yhdistys haluaa, ja niitä voidaan myös käyttää vapaasti viestinnässä. Ainut rajoitus on, että viranomaismenettelyssä yhdistyksen on käytettävä rekisteriin merkittyä nimeään. Pelkästään säännöissä määrätyn vieraskielisen nimen perässä ei pidä olla merkintää “ry” tai “rf”.

Yhdistyksellä voi aina olla myös saamenkielinen nimi. Saame ei kuitenkaan voi olla yhdistyksen virallinen kieli.

Muu kieli kuin suomi tai ruotsi yhdistyksen toiminnassa

Yhdistys voi sisäisessä toiminnassaan käyttää mitä kieltä tahansa. Yhdistyksen viralliset säännöt eivät kuitenkaan voi olla muulla kielellä kuin suomeksi tai ruotsiksi.

Keskeiset säännökset: yhdistyslain 8 §, 9 §, 51 §, kielilain 11 §, laki auktorisoiduista kääntäjistä

22.3.2025, Toimitus